Haloo. Mietin tässä kaikessa ylhäisessä yksinäisyydessäni yksi päivä että oikeasti, damn, mähän olen itseni paras kaveri. Siis kukaan muu ei oikeesti voi olla lähempänä mua ellei kutista itseään ja anna mun syödä sitä. Pitäs vissii alkaa elämään silleen niiku parhaan kaverin tulee elää. Oih ja voih.

Tänään oli jättemycket kivaa olla kuntosalilla kavereiden kanssa SIIHEN ASTI, kun näin ihanan rakkaan opettajan ala-asteelta siellä. Ihanaa, sama tyyppi joka puristeli mun persettä jumppatunnilla kuutosella ja tuijotti mun tissejä aina samalla kun huusi mulle kuinka ruokaa ei saa jättää yli. Hehkeetä.

Voi kun aina joskus toivon että noita koiria ei olis olemassakaan. PÄÄ KIINNI, kirjotan blogia.

Huomenna on kavereiden kanssa video ilta, och det ska vara kul. Nyt täytyy jättää tämä kirjoitus tähän säälittävään mittaan jota kääpiökin halveksuisi koska oikeasti, ette halua lukea huomenna lehdestä kuinka nuori tyttö keitti koiransa elävältä.